On päiviä, kun tuntuu kuin voimat olisivat täysin ehtyneet. Elämä rullaa eteenpäin, mutta energia on hiipunut kuin kynttilä pimeydessä. Uupumus voi olla kuin varjo, joka peittää kaiken valon. Mutta mitä jos kertoisinkin sinulle salaisuuden, joka voi viedä sinut uuteen alkuun?
Palaan hetkeksi kevääseen 2023. Kehoni petti alta. Uni valtasi niin päivät kuin yöt. Ne hetket kun olin hereillä, itkin suuremmaksi osaksi. Itku alkoi pikku hiljaa helpottaa, mutta väsymys ei. Oli pakko olla ja nukkua tai levätä. Pienetkin tekemiset väsytti, ihan kuin olisin valtavan taakan alla. Parin kuukauden kuluttua meinasi usko loppua, selviänkö tästä, kun väsymys vaan jatkuu...ja unta riittää. Oli pakko antautua, antaa tilaa ja aikaa sille, mitä tämä vaihe vaati – muuta vaihtoehtoa ei ollut, sillä voimani eivät yksinkertaisesti riittäneet muuhun.
Kolmen kuukauden kuluttua energiatasoni alkoivat hitaasti kohota. Kesä saapui ja toipuminen sai vauhtia. Tein sen mihin pystyin, ja vietin aikaa rentoutuen – päiväunet olivat tietty vakiintunut osa päivääni. Jaksoin olla yhä pidempään hereillä. Koko ajan tarkkaillen ja antautuen omalle ololle. Syksyn saapuessa energiatasoni nousivat vähitellen. Pystyin suunnittelemaan arkirutiinini ja viikkosuunnitelmani itse, joten edistys tapahtui hitaasti mutta varmasti.
Kenties ihmettelet, miksi päätin avata sydämeni ja jakaa oman uupumustarinani. Uskon, että avoimuus on avain ymmärrykseen ja parantumiseen. Toivon sen tuovan valaisevan merkitys niille, jotka kamppailevat samanlaisissa taisteluissa. Itselle toipumiskokemukset joita olen lukenut , antavat uskoa ja toivoa tulevaan. Jokaisella on oma kokemus, joka kestää oman aikansa, mutta vertaistukena ne ovat auttaneet kyllä minua.
Uupumus ei ole näkymätön vihollinen. Olen oppinut, että haavoittuvuus ei ole heikkoutta, vaan voimavara. Se, että jaan omat hetkeni, jolloin tunsin olevani loppuun palanut, voi auttaa muita ymmärtämään, että avun hakeminen ei ole merkki epäonnistumisesta, vaan rohkeudesta. Toivon, että tämä tarina kannustaa sinua kääntymään apua kohti, jos tarvitset sitä, tai ainakin muistuttamaan itseäsi, ettet ole yksin tässä matkassa. Matka toipumiseen ei ole suoraviivainen, ja jokainen päivä on uusi askel kohti parempaa hyvinvointia.
Ratkaisukeskeisenä lyhytterapeutti-opiskelijana teen aiakastyötä. Oman kokemuksen myötä ymmärrys on tietenkin kasvanut ja osaan nyt paremmin asettua ns. toisen sandaaleihin. Olenkin saanut olla monen tukena ja apuna heidän polullaan. Toiset tulevat kun olo on pahimmillaan, toiset kun ovat saanneet vähän enemmän energiaa.
Uupumuksen keskellä on helppo unohtaa omat vahvuutemme ja voimavaramme. Mutta mitä jos niiden löytäminen olisikin avain uuteen alkuun?
Ratkaisukeskeinen lyhytterapia on kuin valoa pimeydessä. Se ei vain tarkastele ongelmia, vaan ohjaa katseemme myös ratkaisujen suuntaan. Siellä, rivien väleissä, voimme löytää merkityksiä ja voimia, joita emme aina huomaa arjen kiireessä. Itse sain apua terapiasta tosi paljon omalla kohdallani. Jotenkin oli aina edes vähän helpompi, ehkä kevyempi olla keskustelun jälkeen.
Elämässä on aina mahdollisuus uudelle alulle. Terapia auttaa tarkastelemaan asioita eri kulmista ja löytämään käytännön ratkaisuja, jotka voivat auttaa sinua toipumaan uupumuksesta. Jos olet uupumuksen väsyttämä ja toivottomuuden ympäröimä, tiedä, että voit tehdä muutoksen. Se on aluksi pienen pientä, koska jaksaminen on niin kortilla. Ratkaisukeskeinen lyhytterapia tarjoaa sinulle tilan tutkia omia ajatuksiasi, tunteitasi ja voimavarojasi kunnioittavasti ja hyväksyen. Se auttaa sinua löytämään ehkäpä uuden suunnan, antaa eväitä toipumiseen ja tukee sinua matkallasi kohti uutta alkua.
Uupumus ei ole tarina loppuun kirjoitetusta elämästä. Se voi olla käännekohta, joka johtaa uuteen alkuun. Ratkaisukeskeinen lyhytterapia tarjoaa mahdollisuuden valita toivo ja voima. Se on askel kohti valoisampaa tulevaisuutta, jossa voit kohdata haasteet vahvempana ja toiveikkaampana.
Miten itselleni sitten kävi? Tässä olen tänään. Koko uupumisen prosessi selkeytti omaa elämää tosi paljon. Selkeytti edelleen asioita, tekemisiä ja ajatuksia omassa itsessäni & elämässä.
Olen tarkempi
aikani kanssa, mihin käytän-annan aikani
etten tee yli jaksamiseni
kuuntelen itseäni herkemmin
otan aikaa itselleni
teen asioita joista nautin
ympäröin itseni ihmisille jotka ovat minulle tärkeitä
sanon itselleni kyllä
uskallan sanoa ei asioille / ihmisille jotka ei tue hyvinvointiani
Olen kiitollinen että minut pysäytettiin. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, mutta niin totta minulle. Ilman uupumusta kantaisin vieläkin sitä väsymyksen valtavaa taakkaa ja selviytyisin jotenkin tästä elämästä. Mutta, elämä ei ole tarkoitettu koko ajan selviytymään, vaan elämään omannäköistä elämää itsestä käsin. Luoda hyvää elämää. Näin jälkeenpäin en tunne että olen uhri, koska minulle kävi näin. En - koen että tämä oli minulle hyväksi ja minun parhaakseni.
Oletko sinä kokenut uupumuksen?
Miten olet sen kokenut?
Oletko missä vaiheessa tällä hetkellä?
Onko sinulla jaettavaksi hyviä vinkkejä uupumuksen äärellä oleville, jotka olet kokenut itse hyväksi?
Lämmöllä,
Ulla Hirvonen
댓글